Maastopyörällä tehtävään Alppien ylitykseen tarvittavia välttämättömiä varusteita ovat tietysti pyörä ja siihen liittyvät varusteet. Näiden lisäksi on muutama muu varuste jotka eroavat normaalista maastopyöräilyssä käytettävästä varustelusta.
Navigointi
Alppien ylitystä ei voi lähteä tekemään ilman huolellista ennakkosuunnittelua. Reitin suunnittelu näyttelee tässä suurinta osaa. Reittisuunniteluun käytän useita eri tietolähteitä. Karkeaan suunnitteluun on hyvä käyttää tietolähteenä netistä löytyviä matkakertomuksia. Kun reitin alkupiste ja päätepiste on päätetty, reitin tarkempi suunnittelu alkaa, ja siihen kannattaa käyttää tietokonetta. Reittiviivan voi piirtää joko Google Earth:n avulla tai tarkoitukseen soveltuvalla sovelluksella. PC-puolella Garmin-navigaattorin käyttäjät voivat hyödyntää esim Garminin omaa BaseCamp-sovellusta. OruxMaps:n käyttäjät voivat halutessaan suunnitella reitin vaikka suoraan Android-puhelimensa näytöllä, joskin näyttö on siihen turhan pieni ja sormi epätarkka. Parempi keino on käyttää jotain tarkoitukseen soveltuvaa appia, kuten RoutePlanneria. Applen käyttäjät voivat hyödyntää esimerkiksi ViewRanger:ia. Reittiä suunnitellessa kannattaa sekä googlata ylitykseen harkitsemiaan solia nimeltä ja katsoa Google Earthista valokuvia. Jos solan korkeus ylittää 2600m, siitä ei löydy mainintaa maastopyöräilijöiden matkakertomuksista tai solasta otetuissa valokuvissa ei näy yhtään maastopyörää, kyseinen sola on syytä unohtaa. Kun varsinainen reitti on suunniteltu karttojen ja reitin siirto navigointilaitteeseen alkaa.
Olen käyttänyt useita eri välineitä navigoinnin tukena. Perusväline on tietysti laadukas, paperille painettu, retkikartta. Paperikartta kannattaa olla mukana joka tapauksessa, koska siitä ei lopu patterit. Hyviä karttoja valmistavat esimerkiksi itävaltalainen Kompass Verlag. Karttojen ostoon joutuu yleensä käyttämään nettiä, koska Suomalaiset kirjakaupat harvoin pitävät varastossa keskieuroopan vaelluskarttoja.
Siihen aikaan kun matkapuhelimessa pyöri Symbian-käyttöjärjestelmä, käytin navigointiin SmartComGPS-sovellusta. Siinä ei ollut valmiita karttapohjia, vaan ne piti skannata ja kalibroida itse. Prosessi oli koko matkavalmistelun työläin vaihe! Onneksemme nykyään on käytössä muut matkapuhelinten käyttöjärjestelmät niille jotka haluavat käyttää sellaista navigointiin. Android-laitteille löytyy OruxMaps, jota olen itse kokeillut sekä LocusMaps ja ViewRanger. Applen tuotteille löytyy omat sovelluksensa, mutta niistä ei ole omakohtaista kokemusta. Veljeni on menestyksekkäästi käyttänyt iPhonea navigointiin Alppien ylityksillä jo parin vuoden ajan, joten sen perusteella uskallan väittää että sekin toimii.
 |
| Suntrica Solarstrap |
Kosketusnäytöllisten matkapuhelinten käyttöä navigointiin haittaa kuitenkin kaksi tärkeää asiaa joista toinen on säänkestävyys ja toinen akkukesto. Säänkeston aiheuttama ongelma saattaa ratketa valitsemalla sopiva puhelin tai ihan tavallisen minigrip-pussin avulla, mutta akkukesto voi olla sellainen asia joka vaatii varavirtalähteen kuljettamista mukana. Helpoin ratkaisu navigoinnin hoitamiseksi on siihen tarkoitukseen valmistettu tuote - eli navigaattori. Itse olen käyttänyt Garmin Edge 800:aa, johon löytyy hyvät, OpenStreetMap materiaaliin perustuvat, ilmaiset karttapohjat. Akkukesto on siinäkin ollut pitkinä ajopäivinä kortilla, mutta tälle matkalle aion ottaa mukaan Suomalaista alkuperää olevan Suntrica Solarstrapin. Siinä on aurinkokennolla varautuva akku, ja USB-liitäntä virransyöttöä varten. Näin varavirtalähteen pitäisi aina olla saatavilla ja ladattuna. Katsotaan nyt miten käy.
Reppu
Pyöräilyyn enemmän tai vähemmän sopivia reppuja löytyy monelta valmistajalta. Muutama seikka kannattaa kuitenkin ottaa huomioon Alppien ylitystä varten tarkoitetun repun valinnassa. Tärkein on tietysti koko. Repun tulee olla riittävän tilava jotta kaikki pakolliset tavarat mahtuvat reppuun sullomatta. Jos reppu on liian pieni, se pitää sulloa niin täyteen että se muistuttaa lähinnä sian porsasta. On sanomattakin selvää että tällainen kantamus ei istu selkään. Sopiva koko on noin 30litraa. Tätä isommat reput on käytännön syistä useimmiten suunniteltu siten että täyteen pakattuna kantamus ylittää hartialinjan. Jalkasin vaeltaessa tällainen on ihan OK, mutta pyöräillessä se ei onnistu alkuunkaan. Hartialinjan ylittävä osa, nimittäin työntää kypärää silmille ja saattaa pahimmillaan tehdä alamäkeen ajamisen mahdottomaksi. Pyöräilykäyttöön tarkoitetut reput onkin suunniteltu siten että suurin osa repun tilavuudesta sijoittuu alaselän kohdalle. Oheisessa kuvassa näkyvä esimerkki on Deuter-merkkinen Trans Alpine 30, jonka nimellistilavuus on 30 litraa. Muiltakin valmistajilta löytyy vastaavia reppuja ja sellaisetkin jotka eivät ole nimenomaan pyöräilyyn tarkoitettuja, voivat olla varteenotettavia ja toimivia ratkaisuja, kunhan ottaa huomioon edellä mainitut seikat.
Pyörä
Tärkeintä varustetta ei sovi unohtaa. Aiheesta riittää mielipiteitä, enkä aio esittääkään mitään "oikeaa" ratkaisua pyörän valintaan. Suurin osa Alppien ylittäjistä käyttävät täysjoustopyörää, ilmeisesti samasta syystä kuin minäkin - eli mukavuussyistä. Jousitus tasoittaa alustan epätasaisuutta ja helpottaa kulkua pitkän päälle. Haittapuolelle pitää merkitä lisääntynyt paino, joka sekin on merkittävä seikka kun reitillä ON nousuja. Yhtä kaikki kyse on makuasioista eikä pyöränkään valinta ole ratkaiseva asia. Sellainen on tietysti oltava, mutta ei sen ominaisuuksien merkitystä kannata liiaksi korostaa. Vaihteita, ja varsinkin niitä pienimpiä, on kuitenkin syytä olla. Sitä seikkaa ei voi liiaksi korostaa. Jarrujen kunto on toinen asia jonka merkitys selviää viimeistään siinä vaiheessa kun nousu kääntyy laskuun. Levyjarrut kestävät käytännössä kulutusta paremmin kuin vannejarrut, mutta kyllä hyvillä vannejarruillakin pärjää.
Videokuvaus
Aikaisemmilla reissuilla olen ottanut vain still-kuvia. Eräällä Karhunpolun retkellä, ystäväni Vesku, kuvasi tapahtumat videona tavallisella still-kameralla. Hämmästyin sitä kuinka paljon "realistisemman" käsityksen liikkuva kuva antaa kokemuksista ja tunnelmista still-kuviin verrattuna. Vuonna 2009 tehdyn Alppien ylityksen yhteydessä piti sitten saada tämä mahdollisuus käyttöön ja tarkoitukseen hankin halvimman mahdollisen kameran joka kuvaa 640x480 videoa. Vuosien 2009 ja 2010 videot on tallennettu tällä edellämainitulla välineellä, mutta ensi kesänä videomateriaali olisi tarkoitus tallentaa Sony HDR-CX130E FullHD-kameralla. Tämäkin laite on hiukan kookas ja saattaa kypärään kiinnitettynä herättää samanlaisia huvittuneita reaktioita ja kommentteja kuin aikaisemmin käytetty still-kamera, mutta kuvanlaatu on sen verran hyvä että suostun tarjoamaan tämän huvin. Kamera on kiinnitetty samaan alumiinikiskoon kuin edellinenkin, mutta nyt kiinnitys on hoidettu pienen kuulapään avulla, joka mahdollistaa myös taaksepäin kuvaamisen. Tämä tuo aivan uusia ja mielenkiintoisia kuvakulmia videoihin. Esimakua saa kammenkiertäjien YouTube-kanavalta löytyvistä videoista.
Renkaat
Puhjenneiden renkaiden paikkaaminen on varmasti kaikille pyöräilijöille tuttua puuhaa. Puhkeamisen yleisin syy lienee niin kutsuttu käärmeenpurema, eli läpilyönti missä sisuskumi jää maan ja vanteen väliin ja seurauksena on kaksi käärmeenpuremaa muistuttavaa reikää. Toiseksi yleisin syy on ulkoisen esineen tunkeutuminen renkaan läpi. Käärmeenpurema on jotenkin ennakoitavissa ja esiintymistiheyteen voi vaikuttaa omalla ajotavalla ja tarkkaavaisuudella. Ulkoiset esineet ovat hankalampia, koska niiden esiintymistä on vaikea ennakoida. Alpeilla riesana on piikkipensaiden oksat jotka maata pitkin levitessään aiheuttavat kiusallisia puhkeamisia. Tähän olen varautunut tekemällä renkaasta sisuskumettoman korvaamalla sisärengas reikiä paikkaavalla nesteellä. Tällä tavalla piikeistä ei pitäisi olla haittaa. Itse renkaan valinta ei mielestäni ole oleellinen asia. Itse suosin kohtuullisen suurella ilmatilalla varustettuja renkaita mukavuussyistä. Suurella ilmatilalla varustettuun renkaaseen ei tarvitse laittaa niin paljon painetta, jolloin pito paranee epätasaisella alustalla ja rengas "nielee" epätasaisuudet huomattavasti paremmin.
