Kauden tapahtumat tähän mennessä...

Kelien osalta tämä vuosi on ollut aivan huippu. Talvi joka ei tullut ollenkaan, mahdollisti pyöräilyn koko alkuvuoden ajan. Kevät tuli suhteellisen aikaisin mutta kesäkuu oli sitten "kylmä ja vähäluminen". 

Kesäkuun alussa osallistuin Mika Hahtokarin jo kahdettatoista kertaa järjestämään MtbSeikkailuun ryhmän kakkoskartturina. Ajoimme viiden päivän aikana Ilomantsista Lentiiraan ja matkaa kertyi noin 450 km. Kelit olivat vaihtelevat, mutta sekaan mahtui kuitenkin myös päiviä, jolloin pärjäsi lyhyillä ajovaatteilla. 

Tahko-MTB oli tietysti pakko ajaa, kun kuulun niihin noin kymmeneen henkilöön, jotka ovat osallistuneet joka vuosi niin kauan kuin TahkoMTB on järjestetty. Ajoin 120km:n matkan ensimmäistä kertaa FatBikella, ja se tietysti verotti vauhtia jonkin verran. Plussana kuitenkin se että pystyi ajamaan sellaisiakin nousuja joita ei olisi millään aiakaisemmin uskonut pystyvänsä. Myös kummityttöni ja kolme lapsistani osallistuivat tällä kertaa TahkoMTB:hen. Saa nähdä montako perheenjäsentä saan mukaani ensi vuonna.

Heinäkuussa tuli sitten se varsinainen kesä isolla k:lla - tai pitäisi varmaan sanoa että isolla C:llä, koska lämpötilat liikkuivat kolmenkymmenen celsiusasteen tuntumassa yli kuukauden ajan. Minua korkeat lämpötilat ei haittaa. Pystyn hyvinkin ajamaan lenkkiä yli kolmenkymmenen asteen lämpötiloissa, mutta vettä kuluu ihan eri tavalla.

Elokuun toisena päivänä oli vuorossa omalta osaltani toinen SyöteMTB. Ilmoittauduin alun perin kuudenkymmenen kilometrin matkalle, mutta tuttavani yllyttämänä vaihdoin matkan sataankahteenkymmeneen. Kai sekin olisi mennyt läpi, mutta matka keskeytyi 47 km:n kohdalla välinerikkoon. FatBikesta katkesi nimittäin etuhaarukka. Minua ei niin paljon jäänyt harmittamaan se, etten pystynyt ajamaan kahta kierrosta, kuin se etten saanut ajaa sitä ensimmäistä kierrosta loppuun asti. No, tulipa hyvä syy yrittää ensi vuonna uudestaan!

FatBikeen on tilattu jo osat uuteen etuhaarukkaan. SyöteMTB:n piti kuitenkin olla viimeinen FatBike-ajelu ennen tulevaa Alppien ylitystä, jotta ehdin taas tottua täysjoustopyörällä ajamiseen. Pyörä piti päivittää kiinalaisilla hiilikuituvanteilla, koska pari vuotta käyttämäni Stan´s NoTubes PodiumMMX-vanteet ovat osoittautuneet niin epäluotettaviksi.

Alppien ylitystä odotetaan nyt innolla. Ryhmän koostumus on vielä vähän epäselvä, koska yksi jäsenistä loukkasi itsensä muutama päivä sitten ja hänen lähtö on vielä epäselvä. Eiköhän tämä kuitenkin tästä...

Alpit kutsuu...

Ensi kesän Alppien ylitys alkaa muotoutua. Lähtö tapahtuu torstaina 28 elokuuta Karlsruhesta. Minä, Emil ja Pekka matkustetaan paikan päälle jo keskiviikkona ja aikaa pitäisi olla jopa yhteislenkillä käymiseen Karlsruhen paikallisen mtb-kerhon kanssa. Saa nähdä missä kunnossa sitä on seuraavana päivänä, kun muu porukka tulee ja pitäisi lähteä polkemaan?

Ensimmäinen ja toinen ajopäivä kuluu Schwartzwaldin metsissä. Ensimmäisen päivän päätteeksi olisi tarkoitus olla Freudenstadtissa ja toisen päivän päätteksi Bonndorfissa. Matkassa mitattuna päivät on pitkiä, mutta nousujen ei pitäisi olla vielä niin vaativia. Kolmantena päivänä tähtäimenä on jo Wattwil Sveitsin puolella. Siinä vaiheessa mäet alkaa jo näyttää Alpeilta. Neljännen päivän päätteksi olisi tarkoitus olla Liechtensteinin puolella, Malbun-nimisessä pikkukylässä. Kylä sijaitsee noin 1600 metrin korkeudella, joten majoituksen suhteen valinnanvara saattaa olla suppea. Viidennen ajopäivän reitti kulkee Montafon-laakson perukalla sijaitsevaan Parteneniin. Siinä vaiheessa ollaan jo Itävallassa. Kuudentena ajopäivänä ylitetään reitin korkein sola - Fimberpass 2608m. Päivän päätteksi olisi tarkoitus olla taas Sveitsissä, Scuol-nimisessä pikkukaupungissa. Seitsemäntenä päivänä matka jatkuu pitkällä nousulla 1200 metristä 2400 metriin - Funtana da S-charl solaan. Muutaman pienemmän ja isomman nousun ja laskun sekä san Giacomo-järven jälkeen päivän määränpää, Livigno pitäisi olla saavutettuna. Livigno sijaitsee jo Italian puolella. Kahdeksantena päivänä ylitämme Bernina-solan ja jatkamme Valtellina-laaksoon josta noustaan vielä Dordona-solan kautta Foppoloon. Ainakin noususumman perusteella tästä tulee raskas päivä. Tässä vaiheessa se ylimääräinen ajopäivä saattaa viimeistään tulla käyttöön. Yhdeksäs päivä sisältää useamman pienemmän nousun ja laskun ja päättyy Valtortaan. Kymmenes päivä on viimeinen vuoristopäivä ja sisältää sekin useita pienempiä nousuja ja laskuja - etenkin laskuja. Päivän päätteksi meidän pitäisi olla Leccossa enään 200 m korkeudessa. Viimeisenä ajopäivänä on sitten jäljellä enään tasamaaosuus Leccosta Milanoon. Kontrasti vuoriston rauhaan on tavannut olla järkyttävä. Saa nähdä miten käy.

Uusi kausi ja uudet kujeet

Uudesta ajokaudesta ei oikeastaan voi puhua, koska edellinen ei koskaan loppunut. Johonkin täytyy kuitenkin vetää viiva, ja tällä kertaa se olisi ehkä selkein vetää vanhan ja uuden kujeen väliin. Se uusi kuje on välineen vaihto Fat Bikeen. Olen haaveillut läskirengaspyörästä siitä asti kun ne tulivat markkinoille. Ajatuksena on tietysti koko ajan siintänyt se, että voisin ajaa moottorikelkkareittejä pitkin läpi talven. Tänä vuonna talvea ei tullut, joten ei haitannut vaikka läskirengaspyörän valmistuminen venyi maaliskuun puolivälin tienoille. Elän siinä toivossa että kunnon talvia on luvassa jatkossa. Moottorikelkkareittejä pitkin on ajettu aina, mutta runsaan lumentulon aikaan tavallisella maastopyörällä ei ole päässyt mihinkään. Vasta kevättalvella, ensimmäisten suojakelien jälkeen, reitit on ollut ajettavissa. 

Paksukumipyöriä saa toki ostaa valmiinakin, mutta meikäläistä kiehtoo myös värkkääminen, joten pakko mennä vaikeimman kautta. Suunnittelin rungon syksyllä 2013 ja kun vuodenvaihteessa sain harrasteautoni myytyä, autotalliin tuli tilaa ja lompakkoon täytettä, pääsin toteuttamaan haaveeni. Minulla oli värimaailma selvillä jo aikaisessa vaiheessa. Aika "kansallismielinen" siitä tuli ja osat piti haalia ympäri euroopan että sain kaikki oikean värisinä. Netistä löytyy onneksi aika kattavat tiedot osien mitoituksista, mutta Fat Bike on sen verran erikoinen mitoituksiltaan että kohtasin kaikenlaisia ongelmia. Eräs keskeisin ongelma oli takahaarukan alaputkien mahduttaminen etuhammasrattaiden ja takarenkaan väliin. Yksi osa tätä ongelmaa on se, ettei fat bikeen tarkoitettuja takahaarukan alaputkia toistaiseksi löydy. Päädyin käyttämään Dedacchiain 29 alaputkia, mutta olisin toivonut että ne olisivat olleet vähän eri tavalla muotoillut. 

Lopputulos on kuitenkin mielenkiintoinen. Pyörällä on painoa aika tarkalleen 15 kiloa, mikä on paljon kun on tottunut noin kymmenen kilon painoiseen pyörään. Varsinkin pyörivän massan paljous aiheutti alussa ongelmia, mutta nyt kun olen ajanut pyörällä yli 600 kilometriä, se alkaa pikkuhiljaa tuntumaan omalta. Vaikkei pyörää vielä päässytkään lumella testaamaan, olen todennut että kantavuus on "poikaa" myös pehmeillä kevätpoluilla. Siinä missä tavallinen maastopyörä uppoaa napoja myöten alustaan ja ajoneuvo muuttuu maamerkiksi, läskipyörän kuljettaja näkee vain "ohituskaistan".

Ainakin toistaiseksi olen asennoitunut niin että ajan Tahko MTB:n paksukumipyörällä. Kaikkea on tähän mennessä tullut kokeiltua Tahkolla, joten kokeillaan nyt tätäkin.