maanantai 2. toukokuuta 2011

Ajatuksia

Olen todella onnellinen ja onnekas saadessani toteuttaa monivuotista haavettani jakaa maastopyöräilykokemuksiani perheeni kanssa. Olkoonkin ettei kohteena ole koko perhe, vaan vanhin poikani Emil. Lähdemme yhdessä muutaman muun maastopyöräiöykaverin kanssa ylittämään Alppeja ensi kesänä. En ole vielä haudannut haavettani siitä että joskus mukana saattaisi olla muitakin perheenjäseniä, mutta pitää kuitenkin tiedostaa tosiasiat, eli sen että tällainen vaatii tietyn asenteen. Pelkkä kunto tai kyky ei riitä. Toivon että ensi kesän kokemuksesta tulee positiivinen ja ennen kaikkea yhdistävä tekijä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti