Ostin ensimmäisen maastopyöräni lähes "heräteostoksena" vuonna -93. Alusta alkaen ajatukseni oli käyttää ostostani siihen mihin se on tarkoitettu - eli tavoitteena oli välttää kestopäällystettä. En ole edelleenkään muuttanut käsitystäni ja kokemuksia onkin kertynyt monenlaisista poluista. Paljon on kuitenkin vielä näkemättä ja kokematta ja nälkä on edelleen suuri...
tiistai 6. heinäkuuta 2010
Testilenkkiä
Alppien ylityksen valmistautumiset alkavat olla tehtynä. Kuntotaso on Tahkon tuloksen perusteella kohdallaan ja kaikki muutkin valmistelut on tehty. Jotkut pyörän kuluvat osat tietysti aiheuttavat huolta. Huomasin jarrulevyjen olevan melko kuluneet. Täytyy vissiin tilata uudet jarrulevyt ja ehkä jarrupalat. Tosin tällä hetkellä käytössä olevat jarrupalat ovat suhteellisen hyväkuntoiset, mutta tuntuisi turvallisemmalta kun pyörässä olisi uudet jarrupalat lähtiessä ja yhdet palat varalla kumpaankin päähän. Renkaiden kuluminen oli ainakin Tahkon jäljiltä aika kohtuullista, joten renkaiden osalta ei varmaan tarvita päivityksiä. Nyt pitää vain ajaa lenkkiä jotta vire pysyy yllä lähtöön asti.
maanantai 5. heinäkuuta 2010
Litkut testattu
Yhden ajokerran kokemusten perusteella ei löytynyt mitään syytä olla suosittelematta "litkurenkaita" arkikäyttöön. Ajelin reilusti alhaisemmilla rengaspaineilla kuin sisuskumeilla, ja mitään ongelmia ei esiintynyt. Schwalben Rocket Ron vaikuttaa erittäin hyvältä renkaalta, koska mitään alhaisesta rengaspaineesta johtuvaa renkaan muljahtelua kaarteissa ei esiintynyt vaikka paineet olivat alle 2 baria. Sama ilmiö tuli selväksi jo sisuskumeilla ajettaessa, mutta rengaspaineiden vähentäminen vain vahvisti käsitystä. Tässä on vielä 1½ viikkoa aikaa kokeilla ratkaisun toimivuutta. Piikkipuskien vaikutus pitää tosin testata vasta paikan päällä, mutta muilta osin toimivuus tulee testattua.
Litkut sentään!
Tein ensimmäiset kuuluisat "litkurenkaat" tässä palautellessani Tahkon koettelemuksista. Litkurengas tarkoittaa sitä että renkaassa normaalisti käytettävä sisuskumi korvataan pienellä määrällä nestettä joka tiivistää päällirenkaan. Yhtälö vaatii toimiakseen teipattavan vannenauhan ja venttiilin joka ruuvataan vannenauhaa vasten. Erikoisvanteita tai -renkaita ei tarvita, vaan litkurenkaat voi tehdä ihan tavallisista renkaista ja vanteista. Suurin hyöty Alpeilla on siinä että piikkipuskien piikit eivät puhko renkaita, vaan renkaan sisällä oleva neste paikkaa renkaan usein niin ettei sen edes huomaa tapahtuneen. Tänään käymme Emilin kanssa testilenkillä.
sunnuntai 4. heinäkuuta 2010
Paluu Tahkolta
Nyt ollaan palattu Tahkon "korkean paikan leiriltä". Vielä ei ole
mitään lenkkiä suunnitelmissa. Pitää katsoa huomenna tekeekö edes
mieli. Tulokset löytyvät Tahko MTB:n sivuilta mikäli jotakuta
kiinnostaa.
mitään lenkkiä suunnitelmissa. Pitää katsoa huomenna tekeekö edes
mieli. Tulokset löytyvät Tahko MTB:n sivuilta mikäli jotakuta
kiinnostaa.
--
Skickat från min mobila enhet
Tulipa tahkottua
120 km ja 2500 nousumetriä runsaassa seitsemässä tunnissa. Tällä
vauhdillahan me ylitetään Alpit kolmessa päivässä :-)
vauhdillahan me ylitetään Alpit kolmessa päivässä :-)
--
Skickat från min mobila enhet
torstai 1. heinäkuuta 2010
Tahko MTB
Tätä voisi jo vaikka pitää Alppien ylitykseen valmistautumisena tai kuntotason mittarina - varsinkin jos valitsee matkaksi 120km tai enemmän. Itse olen ajanut joka vuosi 120km ja niin myös tänä vuonna. Suorituksena se on vaativampi kuin mikään Alppien ylityksen päiväetappi, mutta eipä sitä Tahko MTB:tä seuraavana päivänä olisi koskaan kuvitellutkaan tekevänsä saman uudestaan :) Joka vuosi siellä on kuitenkin löytänyt itsensä sieltä. Aikatavoitteista olen luopunut jo muutama vuosi sitten. Yritän ajaa omaa vauhtiani ja katson mitä lopputulos kertoo päiväkunnosta. Kohti 12. Tahko MTB:tä...
Elämisen sietämätön keveys?
Alpeilla saattaa tulla eteen sellaisia ongelmia mihin tasamaan tallaaja ei osaa varautua. Yksi sellainen on renkaita puhkovien piikkipuskien olemassaolo. En tiedä tarkalleen mikä kasvi se on joka tämän ilmiön aiheuttaa, mutta se levittää piikkisiä oksiaan osittain maata pitkin. Kun pyörällä ajaa tällaisen oksan päältä renkaassa saattaa olla muutama erittäin pieni piikki. Rengas ei tyhjene heti, mutta seuraavana aamuna rengas onkin jo tyhjä. Ongelman ehkäisemiseksi tilasin ulkomailta Stansin "litkua" jota käyttämällä renkaasta saadaan itsepaikkautuva.
Tästä alkaakin se otsikon mukainen elämisen sietämätön keveys. Lähetys tuli Saksasta Suomeen DPD:llä kolmessa arkipäivässä. Jakeluyhtiö ei sitten kahdesta yrityksestä huolimatta löytänyt kotiosoitettani. Onneksi tavarantoimittaja oli antanut lähetyksen seurantanumeron jonka avulla pystyin seuraamaan mitä DPD:llä tapahtui. Ensimmäisellä yrityksellä jakelun toimittanut yritys oli palauttanut lähetyksen selityksellä "liike suljettu". Arvasin heti mistä oli kyse ja soitin DPD:n palvelunumeroon. Kerroin että kadunnimi on muuttunut kuntaliitoksen yhteydessä ja monet navigaattorit tunnistavat edelleen vain vanhan katuosoitteen. No, asiakaspalvelusta lupasivat laittaa vanhan katuosoitteen vinkiksi jakelijalle ja lisäksi vielä matkapuhelinnumeroni. Seuraavana päivänä jakelua oli yritetty uudemman kerran ja tällä kertaa lähetys oli palautettu selityksellä "osoite virheellinen". Nyt pannu alkoi jo kiehua meikäläisellä, ja uusi soitto DPD:lle: "lähetystä ei voi noutaa itse, me istutaan täällä Espoossa eikä me pystytä asiaan vaikuttamaan, laitetaan uudestaan jakeluun pälä pälä". Tarkistin huvikseni kuinka moni osoitetietokantoja ylläpitävä taho tunnistaa katuosoitteemme ja järkytyin! Maanmittauslaitos ei löydä Kokkolasta katuosoitettamme, ei eniro eikä genimap. Kokkolan kaupungin opaskartasta se sentään löytyy ja yllätyksekseni myös Google Mapsista. Tämän nyt ymmärtäisi jos osoitteenmuutoksesta olisi kulunut pari kuukautta, mutta kun siitä on jo kulunut puolitoista vuotta, niin tässä alkaa tulla vähän epätoivoinen olo. Itse en pysty asiaan vaikuttamaan, koska se on kunta joka hoitaa osoitetietojen päivityksen.
Pitää toivoa että hälytysajoneuvot löytävät perille jos sellaista satuttaisiin tarvitsemaan. Niitä tietokantoja ei pääse itse tarkistamaan muuta kuin tilaamalla ambulanssin :)
Tästä alkaakin se otsikon mukainen elämisen sietämätön keveys. Lähetys tuli Saksasta Suomeen DPD:llä kolmessa arkipäivässä. Jakeluyhtiö ei sitten kahdesta yrityksestä huolimatta löytänyt kotiosoitettani. Onneksi tavarantoimittaja oli antanut lähetyksen seurantanumeron jonka avulla pystyin seuraamaan mitä DPD:llä tapahtui. Ensimmäisellä yrityksellä jakelun toimittanut yritys oli palauttanut lähetyksen selityksellä "liike suljettu". Arvasin heti mistä oli kyse ja soitin DPD:n palvelunumeroon. Kerroin että kadunnimi on muuttunut kuntaliitoksen yhteydessä ja monet navigaattorit tunnistavat edelleen vain vanhan katuosoitteen. No, asiakaspalvelusta lupasivat laittaa vanhan katuosoitteen vinkiksi jakelijalle ja lisäksi vielä matkapuhelinnumeroni. Seuraavana päivänä jakelua oli yritetty uudemman kerran ja tällä kertaa lähetys oli palautettu selityksellä "osoite virheellinen". Nyt pannu alkoi jo kiehua meikäläisellä, ja uusi soitto DPD:lle: "lähetystä ei voi noutaa itse, me istutaan täällä Espoossa eikä me pystytä asiaan vaikuttamaan, laitetaan uudestaan jakeluun pälä pälä". Tarkistin huvikseni kuinka moni osoitetietokantoja ylläpitävä taho tunnistaa katuosoitteemme ja järkytyin! Maanmittauslaitos ei löydä Kokkolasta katuosoitettamme, ei eniro eikä genimap. Kokkolan kaupungin opaskartasta se sentään löytyy ja yllätyksekseni myös Google Mapsista. Tämän nyt ymmärtäisi jos osoitteenmuutoksesta olisi kulunut pari kuukautta, mutta kun siitä on jo kulunut puolitoista vuotta, niin tässä alkaa tulla vähän epätoivoinen olo. Itse en pysty asiaan vaikuttamaan, koska se on kunta joka hoitaa osoitetietojen päivityksen.
Pitää toivoa että hälytysajoneuvot löytävät perille jos sellaista satuttaisiin tarvitsemaan. Niitä tietokantoja ei pääse itse tarkistamaan muuta kuin tilaamalla ambulanssin :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)