Lisää asennelenkkiä

Eilisillan lenkki jäi ajamatta väsymyksen takia ja ajattelin että se on parempi säästää tälle päivälle kunnon yöunien siivittämäksi. Yllätys oli suuri kun aamulla huomasin n. 10 cm:n lumipeitteen - no asenteella sekin selvitetään. Lähdin ajelemaan ilman sen kummempia suunnitelmia ja alku oli todella haastava - syke nousi varmaan >200:n, osaksi yli viikon kestäneen hiljaiselon ja osaksi lumipeitteen takia. Sykkeen rauhoituttua, huomasin että ajaminen on ihan OK, kunhan tinkii nopeudesta. Ajattelin ensin että ajelen kohti Santahakaa, että on lyhyt matka kotia jos loppuu "sinni". Huomasin kuitenkin että ajaminen onnistuu suhteellisen vaivattomasti, joten päätinkin mennä Laajalahden suuntaan. Edelläni oli, jäljistä päätellen, mennyt kaksi maastopyöräilijää. Valtatie 8:n jälkeen jäljet loppuivat ja jouduin kyntämään uraa ihan omatoimisesti. Lenkin kestoon, lumipeite vaikutti yllättävän vähän. Tarkkaa lukemaa minulla ei ole esittää, mutta ajoaika lienee aika tarkasti 2h ja matka 25km.

Jaakon lanseeraama termi "asennelenkki"

Kuuluisikohan tämän illan lenkki siihen kategoriaan? Räntää satoi ja tuntui siltä että oli vastatuuli ajoipa mihin suuntaan tahansa. Ajattelin että ajaisin rauhallista vauhtia tunnustellen miltä eilinen pyöräsuunnistus tuntuu jäsenissä. Eipä aikaakaan kun yllätin itseni ajamasta ihan normaalia lenkkivauhtia - eli täysillä :-) Piti väkisin jarrutella, vaikka kyllä pimeä osaltaan hillitsee menohaluja. Kun lamppu on kiinni ohjaustangossa se osoittaa mutkissa hetken aikaa eri suuntaan kuin itse olisi menossa - hilliten vauhtia tehokkaasti. Näin alkusyksystä lampun valossa ajettavat lenkit tuntuvat ihan kivoilta, mutta kyllä sitä kevääseen mennessä osaa jo arvostaa luonnonvaloa.

Pyöräsuunnistusta

Kauden viimeinen pyöräsuunnistus oli lajin maratonmatka - eli noin 42. kilometrin rutistus. Olo on ollut "raskas" jo parin viikon ajan, mutta ajattelin sen olevan vain ohimenevää. Ei se ainakaan tähän päivään mennessä mennyt ohi. Olo oli vähän samanlainen kuin joskus taannoin Opelilla ajaessa kun mottorin vikavalo paloi; kierrokset eivät vain nousseet yli 4500 vaikka mitä teki. Nuoremmat vain menivät menojaan tieosuuksilla. Tiesin että kisa käytäisiin mm. Santahaan ja Halkokarin kartoilla ja olin mielessäni toivonut että suuri osa rastiväleistä ajettaisiin Halkokarin takaisilla kivikko- ja kalliopätkillä. Kyllähän sielläkin käytiin, mutta vain parilla- kolmella osuudella. Olisipa niitä ollut pari kolme lisää, niin tulos olisi saattanut olla toinen. Nyt sijoitus oli neljäs, ja loppumatkasta voimat oli melko lailla finaalissa.

Tulokset löytyvät Ok Botnian sivuilta. Väliajoista näkee että kivikko-/kallio-osuudet ovat meikäläisen heiniä, rastivälit 13-14, 15-16, 16-17, ja 21-22 olivat ajotaitoa testaavia ja niillä tulosta syntyi. Rastiväli 17-18:kin olisi ollut, mutta siinä joutui ajamaan letkassa. Rastiväli 18-19 oli sitten se joka pisti viimeisen naulan arkkuun, huonon reitinvalinnan muodossa.

Ei auta selittelyt - pitää vain ajaa lujempaa ensi vuonna.

Pimeällä ajoa

Nyt pääsee jo testailemaan valoja kunnolla. Tilasin viime syksynä "kiinanihmeen" DealExtremestä, mutta se saapui niin myöhään etten ehtinyt ajaa kuin yhden lenkin ennen lumentuloa. Nyt sitä on päässyt testaamaan kunnolla, eikä hankinta ole tuottanut pettymystä. Valoa löytyy samaan tapaan kuin Rolls Royce tapasi ilmoittaa moottoritehon - eli "riittävästi".

Mtb-O SM

Kisaviikonlopun saldo on vähän kaksijakoinen. Lauantain sprintti meni täysin penkin alle. Etsin nelosrastia varmaan 10 minuuttia. Sprintti oli siinä ja oli jo vähällä etten keskeyttänyt. Ajoin kuitenkin maaliin, ihan kokemuksen vuoksi. Olin niin tympääntynyt etten viitsinyt edes katsoa tuloksia tulosluettelosta. Sunnuntain pitkä matka oli sitten armeliaampi. Vaikka pummeja tuli usean minuutin edestä olin kuitenkin lopputuloksissa kuudes. Pitkällä matkalla voi ajamalla paikata osan virheistä, muttei kaikkia. Sää oli molempina päivinä suorastaan loistava kun ottaa huomioon mikä keli oli Kokkolassa lauantaina.

Published with Blogger-droid v1.5.8

Lenkkeilyä

Pitkä lenkki jäi viikonloppuna ajamatta, mutta sen sijaan sain lauantaina mahdollisuuden käydä pitkästä aikaa Emilin kanssa lenkillä. Se tuntui hyvältä. Sunnuntai-iltana kävin iltalenkillä Hannun kanssa. Iltakahdeksalta alkaa lamppu olemaan pakollinen varuste. Onneksi sellainen löytyy.

FRWD:hen tarvittaisiin uusi sykevyö. Välillä tuntuu siltä että olisi mukava saada jonkinlaista dataa tehdyistä lenkeistä. Reitin saa toki tallennettua ilman sykevyötäkin, mutta se on tuntunut vähän turhauttavalta.

Toinen vaihtoehto olisi bluetooth-sykevyö Endomondo Sports Trackeria varten. Se ei tosin tallenna reittiä läheskään niin tarkasti kuin FRWD. Etuna on sitten se että sitä voi lenkin aikana käyttää navigointiin. Karttamateriaali on kuitenkin maastokäyttöä ajatellen vaatimaton. Milloinkahan kansalaisen karttapaikan materiaali saadaan navigointikäyttöön?

Published with Blogger-droid v1.5.8

Yhdistelmä maantiekiekot+maastopyörä on ehkä hieman oudon näköinen, mutta olen todennut sen toimivaksi. Kevyesti rullaa ja tuntuma on aivan samanlainen kuin maantiepyörässä.