Positiivisia merkkejä

Ajoin kokonaisen lenkin ilman että mikään pyörässä olisi reistaillut. Jarrut toimi, eilen Foxin tilalle vaihtamani takaiskunvaimennin toimi, vaihteet toimi, renkaissa pysyi ilma, lampussa riitti virta ja uusi etuhaarukka tuntui hyvältä. Ainoa "tekninen" murhe oli varpaiden jäätyminen lenkin lopussa, mutta sehän ei ole vika vaan ominaisuus. Lähtiessä lämpömittari näytti 13 asteen pakkaslukemaa mutta palatessa enää 11 - lähes kesäkeli siis :-)

Talvikeliä lykkää väkisin "pinnojen väliin"

Jos lumitilanne sallisikin pyöräilyn, niin sitten pakkanen tekee parhaansa estääkseen sen. Intoa joutuu pitämään yllä investointien avulla. Olen juuri saanut Rock Shox Reba SL:n istutettua scottin keulalle ja Avidin Juicyt talvikeliä vierastavien XT:n hidastimien tilalle. Juuri kun alkaa tuntua siltä että talvikeliin voisitottuakin, niin takaiskunvaimennin sanoo sopimuksen irti. Foxin RP23 ei nähtävästi siedä pakkasta, sillä heti kylmien kelien sattuessa se hörppäsi ilmaa öljyn sekaan ja nyt ääni muostuttaa lähinnä sitä mikä lähtee märästä pesusienestä, puristettaessa. Ei kivaa - ei. Varsinkaan kun lasku on 100€ kun vaimentimen lähettää elvytykseen. Pitää varmaan kehittää huoltoon tarvittavat työkalut. Vielä kun tietäisi miten typen saisi puristettua sisään huollon päätteeksi niin hommaan voisi vaikka ryhtyäkin.

Talvi tuli

Olosuhteet muistuttavat epäilyttävästi jotain sellaista mikä vaatii suksien käyttöä. Emme kuitenkaan Jannen kanssa vielä annettu periksi, vaan ajettiin parinkymmenen kilometrin lenkki Harriniemessä ja Santahaassa. Toistaiseksi suojakelejä on riittänyt ja polut ovat tallaantuneet paikoin jopa esimerkilliseen kuntoon. Tässä vaiheessa on helppo puhua että yritettäisiin pitää lenkkipolut ajettavassa kunnossa läpi talven. Käytäntö on kuitenkin osoittanut että tehtävä käy tammikuussa ylivoimaiseksi, kun lunta tupruaa harva se päivä 10 cm:ä.

Itse siirryn suosiolla suksille kunhan olosuhteet ovat sellaiset että lähiladun tekeminen onnistuu. Siihen tarvitaan kuitenkin parikymmentä senttimetriä luonnonlunta eikä lunta ole kuin 7-8 cm jos sitäkään. Saa nähdä kuinka loppuviikosta käy, kun pakkanen kiristyy ja lunta on luvassa lisää. Ajetaan nyt kuitenkin pyörällä niin kauan kuin se onnistuu, koska taukoa tulee kuitenkin pari-kolme kuukautta. Spinningissä voi toki käydä, mutta maisemat ei vaihdu - lieneekö sekään tarpeen jos pääsee takariviin :-)

Lisää asennelenkkiä

Eilisillan lenkki jäi ajamatta väsymyksen takia ja ajattelin että se on parempi säästää tälle päivälle kunnon yöunien siivittämäksi. Yllätys oli suuri kun aamulla huomasin n. 10 cm:n lumipeitteen - no asenteella sekin selvitetään. Lähdin ajelemaan ilman sen kummempia suunnitelmia ja alku oli todella haastava - syke nousi varmaan >200:n, osaksi yli viikon kestäneen hiljaiselon ja osaksi lumipeitteen takia. Sykkeen rauhoituttua, huomasin että ajaminen on ihan OK, kunhan tinkii nopeudesta. Ajattelin ensin että ajelen kohti Santahakaa, että on lyhyt matka kotia jos loppuu "sinni". Huomasin kuitenkin että ajaminen onnistuu suhteellisen vaivattomasti, joten päätinkin mennä Laajalahden suuntaan. Edelläni oli, jäljistä päätellen, mennyt kaksi maastopyöräilijää. Valtatie 8:n jälkeen jäljet loppuivat ja jouduin kyntämään uraa ihan omatoimisesti. Lenkin kestoon, lumipeite vaikutti yllättävän vähän. Tarkkaa lukemaa minulla ei ole esittää, mutta ajoaika lienee aika tarkasti 2h ja matka 25km.

Jaakon lanseeraama termi "asennelenkki"

Kuuluisikohan tämän illan lenkki siihen kategoriaan? Räntää satoi ja tuntui siltä että oli vastatuuli ajoipa mihin suuntaan tahansa. Ajattelin että ajaisin rauhallista vauhtia tunnustellen miltä eilinen pyöräsuunnistus tuntuu jäsenissä. Eipä aikaakaan kun yllätin itseni ajamasta ihan normaalia lenkkivauhtia - eli täysillä :-) Piti väkisin jarrutella, vaikka kyllä pimeä osaltaan hillitsee menohaluja. Kun lamppu on kiinni ohjaustangossa se osoittaa mutkissa hetken aikaa eri suuntaan kuin itse olisi menossa - hilliten vauhtia tehokkaasti. Näin alkusyksystä lampun valossa ajettavat lenkit tuntuvat ihan kivoilta, mutta kyllä sitä kevääseen mennessä osaa jo arvostaa luonnonvaloa.

Pyöräsuunnistusta

Kauden viimeinen pyöräsuunnistus oli lajin maratonmatka - eli noin 42. kilometrin rutistus. Olo on ollut "raskas" jo parin viikon ajan, mutta ajattelin sen olevan vain ohimenevää. Ei se ainakaan tähän päivään mennessä mennyt ohi. Olo oli vähän samanlainen kuin joskus taannoin Opelilla ajaessa kun mottorin vikavalo paloi; kierrokset eivät vain nousseet yli 4500 vaikka mitä teki. Nuoremmat vain menivät menojaan tieosuuksilla. Tiesin että kisa käytäisiin mm. Santahaan ja Halkokarin kartoilla ja olin mielessäni toivonut että suuri osa rastiväleistä ajettaisiin Halkokarin takaisilla kivikko- ja kalliopätkillä. Kyllähän sielläkin käytiin, mutta vain parilla- kolmella osuudella. Olisipa niitä ollut pari kolme lisää, niin tulos olisi saattanut olla toinen. Nyt sijoitus oli neljäs, ja loppumatkasta voimat oli melko lailla finaalissa.

Tulokset löytyvät Ok Botnian sivuilta. Väliajoista näkee että kivikko-/kallio-osuudet ovat meikäläisen heiniä, rastivälit 13-14, 15-16, 16-17, ja 21-22 olivat ajotaitoa testaavia ja niillä tulosta syntyi. Rastiväli 17-18:kin olisi ollut, mutta siinä joutui ajamaan letkassa. Rastiväli 18-19 oli sitten se joka pisti viimeisen naulan arkkuun, huonon reitinvalinnan muodossa.

Ei auta selittelyt - pitää vain ajaa lujempaa ensi vuonna.

Pimeällä ajoa

Nyt pääsee jo testailemaan valoja kunnolla. Tilasin viime syksynä "kiinanihmeen" DealExtremestä, mutta se saapui niin myöhään etten ehtinyt ajaa kuin yhden lenkin ennen lumentuloa. Nyt sitä on päässyt testaamaan kunnolla, eikä hankinta ole tuottanut pettymystä. Valoa löytyy samaan tapaan kuin Rolls Royce tapasi ilmoittaa moottoritehon - eli "riittävästi".